T.P, Helsinki

Päämiehemme oli keväällä 2021 myynyt Helsingissä sijaitsevan huoneistonsa 1960-luvun alkupuolella rakennetusta kerrostalosta. Muutama kuukausi kaupanteon jälkeen ostaja reklamoi myyjää siitä, että hän oli havainnut asunnon parketissa valumajälkiä, jotka vaikuttivat vanhoilta. Myyjä taas katsoi, että kyseiset vanhat valumajäljet olivat olleet lattiassa jo silloin, kun ostajat olivat ennen kaupasta päättämistään käyneet tutustumassa asuntoon ja sen ominaisuuksiin. Myyjä katsoi perustellusti, että ostajien olisi tullut havaita kyseiset selkeästi vanhat valumajäljet parketissa jo tuolloin ennakkotarkastuksensa yhteydessä, joten kyse oli ostajien itsensä ennakkotarkastusvelvollisuuden laiminlyömisestä ja siten kaupankohteen ominaisuudesta, ei asuntokauppalain mukaisesta virheestä.

Kyseinen tilanne on tyypillinen käytetyn asunnon kaupassa, jossa vastakkain ovat viime kädessä aina myyjän tiedonantovelvollisuus ja sen laajuus ja toisaalta ostajan selonottovelvollisuus ja sen laajuus. Niitä tilanteita varten, jossa molempien osapuolten katsotaan osaltaan laiminlyöneen oman sanotun velvollisuutensa, on asuntokauppalaissa säädetty oma erityissäännöksensä (AsKL 6 luku 19 §). Kyseisen lainkohdan mukaan, jos ostaja vetoaa seikkaan, jonka suhteen myyjä on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vastaavasti ostaja itse on samalla syyllistynyt laiminlyöntiin tai muuhun huolimattomuuteen suorittamassaan asunnon ennakkotarkastuksessa, ostaja voi vaatia vain olosuhteisiin nähden kohtuullista hinnanalennusta.

Tässä tapauksessa kyseistä lainkohtaa ei kuitenkaan ollut tarpeen lähteä mittaamaan viime kädessä tuomioistuimessa, vaan molemmat osapuolet olivat valmiita yrittämään löytää asianmukaisen ja hyväksyttävissä olevan kohtuuratkaisun enempien kulujen ja ajankäytön säästämiseksi, pitkällisen oikeudenkäynnin aiheuttamasta ylimääräisestä stressistä puhumattakaan. Näin ollen asiassa käytiin sovintoneuvotteluja oikeudenkäynnin ulkopuolella, ja muutaman neuvottelukierroksen ja molemmin puolin tehdyn sovintoesityksen jälkeen asiassa päästiin lopulta asialliseen sovintoratkaisuun.

Päämiehemme oli tyytyväinen apuumme kyseisen riita-asian hoitamisessa lopullisesti pois päiväjärjestyksestä ja mielestä. Kuten hän itse asian ilmaisi: ”Kiitokset toimistanne asian hoitamisessa. Hienoa, että homma on nyt taputeltu!"